Talvi tulee, oletko valmis?

Ensilumien tippuessa taivaalta, saadaan seuraavan päivän lehdistä lukea kuinka talvi yllätti autoilijat. Mieleeni nousee kysymys eikö Suomessa sitten koskaan opita, että nämä vuodenajat ovat sellainen syklinen juttu. Välttyäkseen kolareilta ja siltä talven yllätyksellisyydeltä (vaikka säätiedotukset osaavatkin jo aika hyvin kertoa milloin sitä puuteria tulee) kannattaa miettiä tarkkaan omaa ajamistaan ja sitä millaiset talvirenkaat ovat juuri sinulle sopivat. Jos talvella ei tule kauheasti ajettua, niin kesärenkaat voi hyvin vaihtaa hyvissä ajoin ennen marraskuuta kitkarenkaisiin nastojen sijaan.

Kitkarenkailla on monia etuja nastoihin verrattuna, mutta niin on asia myös toiseen suuntaan. Jäisellä kelillä nastat antavat parhaimman pidon, kun taas lumisilla teillä ajaessa nykykitkarenkaat ovat jopa nastoja parempia. Sanotaan, että uusille autoille kitkat voivat olla usein parempi vaihtoehto, jos auton muu varustelu on laadukasta ja löytyy muun muassa ABS-jarrut. Nastarenkaiden kehitys on tehnyt niistä hiljaisempia kuin ennen, mutta edelleen kitkarenkaat voittaa äänenvoimakkuuksia testattaessa (varmaan tulee aina voittamaan).

On ollut vaikeaa olla huomaamatta, että lumentulo on vuosi vuodelta vähentynyt ja erityisesti Etelä-Suomessa ollaan jouduttu viettämään valoisuudeltaan aika mustia jouluja ja uusia vuosia, kun lumi ei ole ollut heijastamassa valoa. Autoilijalle tämä voi merkitä, että tulevaisuudessa voi joillekin tulla ajankkohtaiseksi miettiä millä renkailla sitä ajaa. Nimittäin kosteat kelit ja öiset pakkaset helposti aiheuttavat tien pintaan jäisen kerroksen, joka voi jopa kaksinkertaistaa auton jarrutusmatkan maltillisillakin ajonopeuksilla. Tärkeää onkin, että huomioi nopeutensa erityisesti jäisissä risteyksissä ja pitää turvavälit riittävinä. Se, millaisilla renkailla ajaa on lopulta toissijaista... mutta tärkeää se renkaiden valinta on sekin.

Nimimerkillä ”kokemusta on” voi todeta, ettei se lumentulo tule jatkossakaan olemaan yllätyksetön monelle, sillä onhan se kuitenkin lopulta pieni osa autoilijoista, joka on niin hölmö tai kokematon, ettei osaa ottaa huomioon muuttuvia olosuhteita. Sen sijaan huvittavaa on, että VR:n junat, joilla tuli olla huippukalusto ja asiantunteva henkilökunta, joutuu myös vuosittain tilanteisiin, kun junat eivät kulje tai syksyn lehtiä on raiteilla hidastamassa kulkua. Itse olen jo pidemmän aikaa kulkenut siksi bussilla pidemmät matkat.

Tien päällä taas

Muutaman viikkoa sitten nyrjähti jalka pahasti vitosdivarin futisottelussa. Taso peleissä on ollut varsin kova ottaen huomioon, sen ettei kukaan pelaajista ole vakavissaan miettinyt urheilusta uraa enää vuosikausiin. Jaloille tulee kun vauhti ja kunto loppuu, ja niin siinä kävi tälläkin kertaa. Omin voimin pääsin nilkuttaen kentän laidalle, mutta lääkäriin oli lähdettävä. Oli hieman noloa ilmoittaa työnantajalle, että tässä nyt tuli viikko sairauslomaa heti loman päättymisen kunniaksi.

Nyt kun jalka on jo melkein entisensä enkä tarvitse enää keppejä kävelyn tueksi, niin päätin uskaltautua taas auton rattiin. Pikkusen se kaasujalka oli arka, mutta vauhdin adrenaliini lievitti kipua. Vaikka taukoa ajamiseen ei ollutkana kuin parisen viikkoa, niin joka päivä ratin takana tottumaan istuneena paluu tuntui rentouttavan hyvältä. Viileä kirkas yöilma ja vihreät aallot hellivät minua öisessä Henlsingissä. Paikoin löytyi aivan uusia pikimustia asfaltteja, joita kiesini nokian renkaat mielellään hellävaraisesti nuolivat.

Helsinki on kaikin puolin hyvin toimiva kaupunki. Julkinen liikenne toimii sen verran hyvin, että meille intohimoisille autoilijoille jää tyhjemmät kaistat rullaamiseen. Keskustan parkkimaksut ovat kyllä järkyttävän korkeita, mutta onneksi työt löytyvät kantakaupungin laidalta. Kauheasti on viime aikoina ollut puhetta ruuhkamaksuista Helsingin keskustaan, mutta en itse näe siinä tämänkokoisessa kaupungissa minkäänlaista järkeä. Tuntuu, että olemattomaan ongelmaan ollaan lähdetty etsimään ratkaisuja isosta maailmasta. Esimerkiksi New Yorkiin ajaessani kaupungin ulkopuolelta jouduimme tunnin sisällä pysähtymään ainakin neljä kertaa ja maksamaan kukin matkustaja yhteensä ainakin pari kymppiä.

Pysähdyn suosikki-bensiksen pihaan tankkaamaan ylihintaista ysivitosta. Hinta on jopa muita lähiseudun huoltamoita korkeampi, mutta sisältä saatavat kahvi ja munkit lyövät muut täysin laudalta. Olen miettinyt, että useamman huoltamon kannattaisi hyödyntää hyvää kahvia arvostavien asikkaiden maksukykyä. Voidaan ajatella, että huoltamolle oikein laadukkaan kupillisen kustannus voi olla ”jopa” 50 senttiä, mutta jos sillä investoinnilla saa ihmiset toistuvasti ostamaan usealla kympillä löpöä, niin aika houkuttelevalta pitäisi kuulostaa. Myös tunnelmaan kannattaa satsata, sillä sen avulla voi helpommin saada synnytetyksi kanta-asiakkaita tänä hintakilpailun aikana.

Hieman asian ohi, mutta luin juuri hyvä blogipostauksen siitä miten tehdään laadukkaita renkaita. Suosittelen!