Tien päällä taas

Muutaman viikkoa sitten nyrjähti jalka pahasti vitosdivarin futisottelussa. Taso peleissä on ollut varsin kova ottaen huomioon, sen ettei kukaan pelaajista ole vakavissaan miettinyt urheilusta uraa enää vuosikausiin. Jaloille tulee kun vauhti ja kunto loppuu, ja niin siinä kävi tälläkin kertaa. Omin voimin pääsin nilkuttaen kentän laidalle, mutta lääkäriin oli lähdettävä. Oli hieman noloa ilmoittaa työnantajalle, että tässä nyt tuli viikko sairauslomaa heti loman päättymisen kunniaksi.

Nyt kun jalka on jo melkein entisensä enkä tarvitse enää keppejä kävelyn tueksi, niin päätin uskaltautua taas auton rattiin. Pikkusen se kaasujalka oli arka, mutta vauhdin adrenaliini lievitti kipua. Vaikka taukoa ajamiseen ei ollutkana kuin parisen viikkoa, niin joka päivä ratin takana tottumaan istuneena paluu tuntui rentouttavan hyvältä. Viileä kirkas yöilma ja vihreät aallot hellivät minua öisessä Henlsingissä. Paikoin löytyi aivan uusia pikimustia asfaltteja, joita kiesini nokian renkaat mielellään hellävaraisesti nuolivat.

Helsinki on kaikin puolin hyvin toimiva kaupunki. Julkinen liikenne toimii sen verran hyvin, että meille intohimoisille autoilijoille jää tyhjemmät kaistat rullaamiseen. Keskustan parkkimaksut ovat kyllä järkyttävän korkeita, mutta onneksi työt löytyvät kantakaupungin laidalta. Kauheasti on viime aikoina ollut puhetta ruuhkamaksuista Helsingin keskustaan, mutta en itse näe siinä tämänkokoisessa kaupungissa minkäänlaista järkeä. Tuntuu, että olemattomaan ongelmaan ollaan lähdetty etsimään ratkaisuja isosta maailmasta. Esimerkiksi New Yorkiin ajaessani kaupungin ulkopuolelta jouduimme tunnin sisällä pysähtymään ainakin neljä kertaa ja maksamaan kukin matkustaja yhteensä ainakin pari kymppiä.

Pysähdyn suosikki-bensiksen pihaan tankkaamaan ylihintaista ysivitosta. Hinta on jopa muita lähiseudun huoltamoita korkeampi, mutta sisältä saatavat kahvi ja munkit lyövät muut täysin laudalta. Olen miettinyt, että useamman huoltamon kannattaisi hyödyntää hyvää kahvia arvostavien asikkaiden maksukykyä. Voidaan ajatella, että huoltamolle oikein laadukkaan kupillisen kustannus voi olla ”jopa” 50 senttiä, mutta jos sillä investoinnilla saa ihmiset toistuvasti ostamaan usealla kympillä löpöä, niin aika houkuttelevalta pitäisi kuulostaa. Myös tunnelmaan kannattaa satsata, sillä sen avulla voi helpommin saada synnytetyksi kanta-asiakkaita tänä hintakilpailun aikana.

Hieman asian ohi, mutta luin juuri hyvä blogipostauksen siitä miten tehdään laadukkaita renkaita. Suosittelen!